Työhyvinvointi on ajankohtainen ja tärkeä teema, josta aiheellisesti keskustellaan ahkerasti. Etenkin nuorten työuupumus on kasvava huolenaihe, sillä jo joka neljäs alle 36-vuotias on riskissä uupua työssään. Erityisesti nuoret naiset ovat korkeassa riskissä ja moni nuori nainen on huolissaan omasta työssä jaksamisestaan. Esihenkilöt ja johtajat tarvitsevat tietoa siitä, miten johtaa hyvinvointia edistäen tämän päivän työelämässä. Yksi ratkaisun avain on sekä työympäristön että työn sisällön muokkaaminen aivoterveelliseksi ja kohtuullisten mukauttamisten kautta sekä yksilöille, ja sitä kautta koko työyhteisölle, sopivaksi. Vaikka mukautuksia tehtäisiin yksilöllisten tarpeiden lähtökohdista, hyödyttävät ja tukevat ne usein koko työyhteisön hyvinvointia.
Työhyvinvoinnista keskustellessa nousee usein ensisijaisesti mieleen erilaiset etuudet, kuten liikunta- ja kulttuurisetelit tai kattavaa työterveyshuolto. On kuitenkin hyvä muistaa, että niitäkin oleellisempia voivat olla keinot, jotka edistävät sekä yksilön että työyhteisön hyvinvointia ja jotka ovat työnantajalle pienin kustannuksin tai jopa maksutta toteutettavissa. Jokainen työntekijä kokee tilanteet ja työn kuormitustekijät yksilöllisesti, vaikka työolot olisivat kaikille yhteneväiset. Työpaikalla on mahdollista luoda ympäristöä, joka on kaikille miellyttävä, turvallinen ja hyvinvointia edistävä.
Yhdenvertaisuuslain mukaan työnantajan on tehtävä asianmukaiset ja kulloisessakin tilanteessa tarvittavat kohtuulliset mukautukset, jotta vammainen henkilö voi yhdenvertaisesti muiden kanssa suoriutua tehtävistään. Kohtuulliset mukautusten toteuttamista edellytetään tasolla, joka ei aiheuta työnantajalle kohtuuttomia rasitteita. Kohtuullisia mukautuksia voivat olla esimerkiksi joustava työaika, aistiärsykkeiden huomioiminen, työpisteen rauhallinen sijainti, mahdollisuus etätyöhön, työn tauottaminen ja lepotilan järjestäminen tai työtehtävien räätälöinti työntekijän toimintakyvyn mukaan. Herääkin ajatus, voisivatko edellä mainitut kohtuulliset, yksilön hyvinvointia tukevat mukautukset lisätä hyvinvointia koko työyhteisössä? Esimerkiksi raskaana olevalle, juuri läheisensä menettäneelle tai neurokirjon piirteiselle työntekijälle työn tauottamisen mahdollisuus voisi olla merkittävä hyvinvointitekijä ilman, että hän tarvitsisi virallista diagnoosia. Aivoergonomian näkökulmasta aistiärsykkeiden karsimisesta ja rauhallisesta työympäristöstä hyötyvät kaikki työntekijät. Usein edellä mainitut mukauttamisen keinot hyödyttävät kaikkia työyhteisön jäseniä, vaikka sytyke mukauttamiseen lähtisikin yksilön tarpeesta.
Erityisesti työhyvinvoinnista vastaavien henkilöiden on hyvä tiedostaa, että sopimattomassa ympäristössä työskentely pitää hermoston jatkuvassa ylivireystilassa, jolloin työntekijä kuormittuu, eikä pysty työssään antamaan senhetkistä parastaan. Tästä näkökulmasta katsoen mukautukset tukevat työhyvinvoinnin lisäksi työn tuottavuutta. Positiivisella erityiskohtelulla turvataan yhdenvertaisuutta parantamalla tietyn ihmisryhmän asemaa ja olosuhteita. Siitä säädetään myös yhdenvertaisuuslaissa eikä sitä pidä sekoittaa syrjintään, sillä positiivinen erityiskohtelun on tarkoitus ehkäistä ja poistaa syrjinnän aiheuttamia haittoja.
Työhyvinvoinnin näkökulmasta yksi keskeisimmistä asioista on työn psykososiaalisen kuormituksen vähentäminen. On tärkeää muistaa, että se ei ole yksilöiden ratkaistavissa, vaan koko työyhteisön, erityisesti esihenkilöiden ja johtajien, tulee tehdä osansa. Jatkuvat keskeytykset, tiedonkulun haasteet, epäselvät odotukset tai vastuunjako ovat esimerkkejä kuormitustekijöistä, jotka ovat suoraan yhteydessä myös saavutettavuuteen ja esteettömyyteen. Esimerkiksi neurokirjon henkilöillä voi esiintyä yksilöllisiä haasteita toiminnanohjauksessa, jotka usein tunnistetaan, mutta ei aina tunnusteta. Harkitusti luodut rakenteet, työn aikatauluttaminen, selkeät odotukset, ympäristön kuormitustekijöiden minimoiminen ja selkeä viestiminen ovat tekijöitä, jotka hyvin toteutuessaan tukevat jokaisen ihmisen toiminnanohjausta. Kaiken ei tarvitse olla ennalta määriteltyä, mutta sopivalla joustovaralla ja erilaisia toimintaa tukevia työkaluja käyttämällä yksilön ja työyhteisön työn tukena, ovat valtava mahdollisuus. Kuulluksi tuleminen, yhdenvertainen kohtelu ja mahdollisuus olla oma itsensä myös työympäristössä tukevat osaltaan turvallisemman tilan rakentumista ja vaikuttavat työntekijän psykososiaaliseen kuormituksen kertymiseen ennaltaehkäisevästi.
Meistä jokainen voi omalta osaltaan olla edesauttamassa hyvinvoivan työyhteisön muodostumista. Ensin on hyödyllistä tunnistaa omat tarpeet ja toiveet sekä reflektoida niitä omiin tapoihin toimia eri tilanteissa työympäristössä. Omia oletuksia ja ennakkoluuloja on hyvä välillä tarkastella ja opetella avoimesti kohtaamaan itselle uusia ja mahdollisesti epämukavuutta aiheuttavia asioita. Kuulluksi tuleminen, kuunteleminen, merkityksellisyys ja turvallinen ilmapiiri antavat mahdollisuuksia avoimelle ja rakentavalle keskustelulle, ja ne toimivat siltana myös erilaisille kokeiluille ja toimivien ratkaisujen löytämiselle. Havaintoja ja tarpeita on hyvä oppia sanoittamaan ja keskusteluja on suotavaa herätellä ajoissa, sillä ne voivat ehkäistä monen haasteen kasvamisen isoksi ongelmaksi. Kaikkien tulisi työpaikalla kokea voivansa vaikuttaa oman työn järjestelyihin ja työyhteisön hyvinvointiin omalla toiminnallaan.
Anabel Rosental, Omavoima, Setlementti Tampere
Nelli Peiponen, hankepäällikkö, Työnimuun! -hanke
Marjo Nevalainen, hanketyöntekijä, Työnimuun! -hanke