Sote-järjestöjen toiminnasta on keskusteltu tänä vuonna enemmän kuin aikoihin. Samaan aikaan kun hallituksen budjettivalmisteluissa uhataan leikata sote-järjestöjen rahoitusta nopeasti ja rajusti, pitää suuri osa kansalaisista järjestöjen toimintaa tärkeänä ja kannattaa järjestörahoituksen säilyttämistä. Myös esim. hyvinvointialueiden johtajat julkaisivat jo kannanoton järjestöjen toiminnan turvaamisen tärkeydestä valtionavustuksilla.
Selvää on, että sote-järjestöt eivät pysty toimimaan ilman rahoitusta. “Hope is not a good strategy!” Nyt tarvitaan ratkaisuja. Mitä tehdään toivomisen sijaan?
- Vaikutetaan poliittisiin päätöksentekijöihin. Tuodaan faktat aiempaa paremmin esille, jotta jokainen ymmärtää, että tuloksellista sote-järjestöjen työtä kannattaa rahoittaa valtionavustuksilla. Panostus maksaa itsensä takaisin säästyneinä sote-kuluina. Toimiva kansalaisyhteiskunta tuottaa myös turvallisuutta ja vahvistaa demokratiaa. Hyötyjen lista on pitkä.
- Tehdään sote-järjestöjen työ näkyväksi kaikille. Kuka tahansa voi elämässään joutua vaikeaan elämäntilanteeseen, jossa kynnyksetön ja maksuton ammattilaisen apu, vapaaehtoisen kohtaaminen ja vertaistuki ovat pelastus. Kerrotaan kaikille, mitä me teemme. Huolehditaan siitä, että järjestötoiminta nähdään edelleen laajalti yhtenä yhteiskuntamme peruspilareista.
- Muokataan toiminta sellaiseksi, minkä rahoitus mahdollistaa. Se tarkoittaa uudenlaista tekemistä, yksittäisissä järjestöissä strategian uudistamista ja koko sote-järjestökentällä todennäköisesti mittavaa muutosta.
- Vaikutetaan siihen, miten rahoitusleikkauksia toteutetaan. Omalta osaltani vien viestiä niihin pöytiin, mihin minulla pääsy on, kuten esim. sosiaali- ja terveysministeriön avustusasioiden neuvottelukuntaan, jonka jäsenenä toimin 2025-2028.
Maailma muuttuu ja meidän on muututtava myös. Kaikkea emme pysty hallitsemaan, mutta voimme vahvistaa henkilökohtaista ja yhteiskunnallista vaikeuksista selviytymistä (resilienssiä).
Setlementti Tampereen henkilöstön kehittämispäivässä suunniteltiin vuoden 2026 toimintaa. Tuore strategiamme on siinä meillä hyvänä karttana. Pohdimme mm. mitä on jalkautuva työ ja kartoitimme, missä, keiden kanssa ja miten toimimme jo nyt. Etsivä ja löytävä työ on järjestöjen erityisosaamista.
”Madalletaan ennestään kynnystä, joka on meillä jo matala”, kuten yhdistyksen hallituksessa henkilöstöä edustava Anabel Rosental totesi.
MERVI JANHUNEN
Kirjoittaja on Setlementti Tampereen toiminnanjohtaja.