Kun väkivallasta puhutaan ensimmäistä kertaa- harjoittelijana väkivaltatyössä
Miltä tuntuu kertoa väkivallan kokemuksesta ensimmäistä kertaa ääneen? Entä millaista on kohdata ihminen, joka hakee apua vaikeassa elämäntilanteessa? Näiden kysymysten äärelle pääsin harjoittelujaksoni aikana Setlementti Tampereen väkivaltatyönyksikössä. Harjoittelu tarjosi mahdollisuuden kurkistaa työhön, jossa kuunteleminen, sensitiivisyys ja ammatillinen osaaminen kulkevat käsi kädessä. Samalla se avasi konkreettisesti, kuinka tärkeää väkivaltatyö on yksilöiden, perheiden ja koko yhteiskunnan kannalta.
Jo ensimmäisten viikkojen aikana ymmärsin, että väkivaltatyössä keskeisintä on kohtaaminen. Asiakkaan kuunteleminen, hänen kokemustensa vakavasti ottaminen ja turvallisen tilan luominen keskustelulle ovat työn ytimessä. Harjoittelun aikana pääsin osallistumaan asiakastyöhön muun muassa päivystyspuhelimessa sekä seuraamaan asiakastapaamisia ja ryhmätoimintaa.
Yksi harjoitteluni opettavaisimmista kokemuksista oli päivystyspuhelimessa työskentely. Puhelimen toisessa päässä voi olla ihminen, joka pohtii ensimmäistä kertaa ääneen kokemaansa väkivaltaa tai etsii apua vaikeaan tilanteeseen. Näissä hetkissä korostuvat rauhallinen läsnäolo ja kyky jäsentää tilannetta yhdessä asiakkaan kanssa. Harjoittelun aikana opin tunnistamaan väkivallan eri muotoja, pohtimaan asiakkaan turvallisuutta ja ohjaamaan tarvittaessa eteenpäin palveluiden pariin. Samalla oma varmuuteni haastavissa tilanteissa kasvoi.
Ryhmissä vertaistuki näky konkreettisesti
Harjoittelun aikana pääsin myös seuraamaan ryhmätoimintaa ja tutustumaan erilaisiin työmenetelmiin. Ryhmätilanteissa oli vaikuttavaa nähdä, miten vertaistuki voi auttaa ihmisiä käsittelemään kokemuksiaan. Kun ihmiset huomaavat, etteivät ole kokemustensa kanssa yksin, se voi olla merkittävä askel kohti toipumista. Väkivaltatyössä on tarjolla monenlaisia ryhmiä, niin tekijöille kuin kokijoille ja monesti ammattilaisen lisäksi ryhmissä on mukana myös vapaaehtoisia vertaisohjaajia, jotka tuovat ryhmään omakohtaisen kokemuksen ja kokemuspohjaisen asiantuntijuuden.
Harjoittelu avasi myös väkivaltatyön laajempaa kokonaisuutta. Osallistuin myös erilaisiin verkostopalavereihin, joissa mukana oli toimijoita eri organisaatioista. Näissä tilanteissa konkretisoitui, kuinka tärkeää moniammatillinen yhteistyö on väkivaltatyössä.
Yhden toimijan työ ei riitä, vaan asiakkaan tilanteen tukeminen vaatii usein yhteistyötä esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalvelujen, viranomaisten ja järjestöjen välillä. Verkostotyö auttoi hahmottamaan väkivaltatyötä laajempana kokonaisuutena.
Harjoittelu vahvisti ammatillista suuntaani
Harjoittelussa korostui myös koko väkivaltatyön tiimin merkitys, on tärkeää päästä reflektoimaan asiakastilanteita muiden työntekijöiden kanssa ja löytää ehkä erilaista näkökulmaa asioihin. Kokeneempien työntekijöiden ajattelua oli kiinnostava kuunnella, ja samalla opin myös itse sanoittamaan omia havaintojani.
Työyhteisöltä opin myös sen, kuinka tärkeää väkivaltatyössä on huolehtia omasta jaksamisesta. Vaikeidenkin aiheiden äärellä työskentely vaatii mahdollisuuksia purkaa ja reflektoida työtä yhdessä.
Harjoittelujakso Setlementti Tampereella vahvisti kiinnostustani väkivaltatyöhön. Samalla ymmärrykseni työn vaativuudesta ja merkityksestä syveni. Väkivaltatyössä kohdataan ihmisiä heidän elämänsä vaikeissa hetkissä, mutta työ tarjoaa myös mahdollisuuden olla tukemassa muutosta ja turvallisemman arjen rakentumista.
Harjoittelu oli arvokas oppimiskokemus, joka vahvisti omaa ammatillista identiteettiäni ja valmiuttani toimia sosiaalialalla. Haluan lopuksi kiittää lämpimästi Setlementti Tampereen väkivaltatyönyksikön ammattilaisia, jotka ohjasivat ja tukivat harjoittelujaksoani. Heidän osaamisensa, avoimuutensa ja halunsa jakaa kokemustaan loivat turvallisen ympäristön oppimiselle. Harjoittelu antoi arvokasta tietoa ja kokemusta väkivaltatyöstä, mutta ennen kaikkea se vahvisti ymmärrystäni siitä, kuinka merkityksellistä työtä väkivaltatyön ammattilaiset tekevät joka päivä.
Emmi Paulaniemi
Sosionomiopiskelija