Rasisminvastainen viikko saa miettimään, millaisiin tilanteisiin lapset arjessa törmäävät. Aikuisille rasismi saattaa näyttäytyä kaukaisena ilmiönä, josta keskustellaan yhteiskunnallisissa puheenvuoroissa, mutta lapselle se voi olla yksi lause, yksi hetki, joka jää mieleen pitkäksi aikaa.
Työskentelen projektikoordinaattorina Setlementti Tampereen romanityössä. Kuulen työssäni paljon romanien kokemuksia arjesta, palveluista ja kohtaamisista. Puhumme usein suurista teemoista, kuten yhdenvertaisuudesta ja osallisuudesta, mutta lopulta kaikkein pysäyttävimmät tilanteet löytyvät yllättävän tavallisista hetkistä.
Lapselle rasismi ei ole teoreettinen käsite. Se voi olla tilanne pihalla, luokassa tai koulumatkalla, hetki, jossa jokin lause osuu yllättäen ja kovaa.
Hiljattain kuulimme tilanteesta, jossa alakouluikäinen romanitaustainen lapsi oli kuullut toisilta lapsilta:
“Lähde takaisin Romaniaan, mistä olet tullut.”
Lapsi meni tästä ymmärrettävästi hämilleen. Hän ei ollut koskaan aiemmin kokenut rasismia tai syrjintää. Yhtäkkiä ympärille syntyi tilanne, jolle hänellä ei ollut sanoja eikä selitystä.
Onneksi hän ei ollut yksin. Vieressä ollut ystävä sanoi hänelle:
“Sun pitää kertoa tästä opettajalle.”
Tämä pieni hetki kertoo paljon. Lapset tunnistavat kyllä, milloin jokin tuntuu väärältä. Ja ennen kaikkea he tietävät, keneen voi luottaa.
Opettaja puuttui tilanteeseen heti. Hän teki selväksi, ettei tällainen puhe kuulu kouluun eikä mihinkään muuallekaan. Vielä tärkeämpää oli se, että hän osoitti lapselle, että tämän kokemus otettiin tosissaan.
Kotona lapsi kertoi, että tilanne tuntui niin pahalta, että olisi tehnyt mieli purskahtaa itkuun kaikkien nähden. Hän kertoi myös olevansa helpottunut siitä, että opettaja oli puuttunut asiaan ja pitänyt hänen puoliaan. Se muutti tilanteen suunnan.
Tämä tarina muistuttaa siitä, miten suuri vaikutus aikuisen toiminnalla voi olla. Yksi oikea hetki, yksi puuttuminen, voi estää sen, että lapsi jää kokemuksensa kanssa yksin.
Vaikka yksi puuttuminen ei poista maailmasta rasismia, se voi silti muuttaa yhden lapsen kokemusta ja rakentaa turvallisempaa ympäristöä. Arjen tilanteet, joissa aikuinen pysähtyy, kuuntelee ja toimii, ovat usein kaikkein merkityksellisimpiä.
Rasisminvastainen viikko muistuttaa tärkeästä asiasta. Kampanjat ja teemapäivät ovat tärkeitä, mutta ne eivät yksin muuta arkea. Ratkaisevaa on se, mitä tapahtuu luokkahuoneissa, pihoilla ja tavallisissa kohtaamisissa ihmisten välillä.
Joskus kaikkein tärkeintä on se, että joku aikuinen pysähtyy ja sanoo ääneen: tämä ei ole oikein.
Michelle Kasa
projektikoordinaattori
Aktiivinen toimijuus: yhdenvertaisuutta, syrjimättömyyttä ja osallisuutta edistävät palvelut -hankkeen
Setlementti Tampereen osahanke