Blogisarjamme on syntynyt asiakkaiden kysymyksistä.
Kohtaamme usein vaikeita vanhemmuuden tunteita, kuten miksi minulla vanhempana menee hermot niin helposti tai miten sietää omaa syyllisyyden tunnetta? Tämän blogisarjan teemat nousevat näistä asiakkaidemme usein esittämistä kysymyksistä – tarjoamme tietoa ja tukea.
Blogi-tekstin kirjoittaja Annukka Tuovila työskentelee Perheväkivaltaklinikalla Kun lapsi satuttaa työssä toiminnanohjaajana.
Miten sietää jatkuvaa syyllisyyden ja epäonnistumisen tunnetta vanhempana?
Aamun ensimmäinen palaveri alkaa tunnin päästä, ja meidän pitäisi olla jo matkalla päiväkotiin. Toinen lapsi odottaa valmiina eteisessä, ja toinen makaa eteisen lattialla, huutaa pää punaisena ja heittelee kaikkea käsiinsä saatavaa eteisessä minua kohti. En voi myöhästyä tänään. Olisi pitänyt pukea lapset ensin. Hiki valuu pitkin selkääni. Tunnen, kuinka pinna alkaa kiristymään. Sydän hakkaa, ja pää täyttyy vihaisista ajatuksista. Helvetin kakara. Miten paljon helpompaa elämäni olisi ilman tuota lasta. Puen ulkovaatteet rimpuilevalle lapselle väkisin. Havahdun, kun lapseni sanoo: ”Äiti, sä satutat mua.” Puristinko liian kovaa? Itkettää. Pyydän anteeksi. Vien lapset päiväkotiin ja ehdin juosten bussiin. Istun penkille ja purskahdan itkuun. Työpäivän jälkeen halaan lastani lujasti ja pyydän anteeksi. Illalla sängyssä mietin, että olen huonoin äiti maailmassa. Kenelle voin puhua, kun kaiken tämän ajatteleminen tuottaa valtavasti syyllisyyttä ja häpeää?
Voisiko edellä kuvattu tilanne olla sinun elämästäsi?
Tapaamme Kun lapsi satuttaa työssä päivittäin uupuneita ja erittäin kuormittuneita vanhempia. Vanhempia, jotka elävät jatkuvassa selviytymistilassa väkivaltaisesti käyttäytyvän lapsen kanssa. Selviytymistila voi olla myös seurausta pitkään jatkuneesta arjen kuormituksesta ja stressistä. Puhuttaessa vanhemmuuden kipeistä ja vaikeista tunteista tulee aina muistaa niihin liittyvä häpeä.
Syyllisyyden ja epäonnistumisen tunne vie valtavasti energiaa sekä fyysisesti että henkisesti. Pahimmillaan oireisiin tottuu, ja kaikki huomio kiinnittyy elämästä selviytymiseen. Elämästä nauttiminen voi tuntua mahdottomalta. Jatkuva itseen kohdistuva kritisointi ja tunne siitä, ettei ole riittävä tai tarpeeksi hyvä, voivat johtaa siihen, että ajattelee itsessään olevan jotain vikaa. Tämä voi aiheuttaa jatkuvaa ärtyneisyyttä ja oloa, ettei ole oma itsensä. Monet vanhemmat kamppailevat samojen tunteiden kanssa, mutta vain harva puhuu niistä avoimesti.
Vanhemmuuteen kuuluvat syyllisyyden ja epäonnistumisen tunteet ovat luonnollisia, mutta niiden ei tulisi hallita liikaa elämää.
Kuormittunut ja väsynyt vanhempi tuntee syyllisyyttä herkemmin
Syyllisyyden ja epäonnistumisen tunteiden kokeminen on yksilöllistä. Vanhemman omien voimavarojen ollessa vähissä, tunteet ottavat usein ylivallan. Syyllisyyttä voi aiheuttaa pelkät ajatukset, esimerkiksi: “Elämäni olisi paljon helpompaa ilman tuota lasta”, tai ne voivat liittyä arkisiin tilanteisiin vanhempana, kuten: “Epäonnistuin, kun en pystynyt tarjoamaan kuormittuneelle lapselle riittävää tunnesäätelyn tukea.”
Omaa ajattelutapaa on syytä pysähtyä välillä tutkimaan, sillä jatkuva syyllisyys voi johtaa negatiivisen ajattelun kierteeseen ja itsetunnon murenemiseen. Tässä voi auttaa itseen kohdistuvan haitallisen ajattelutavan tarkasteleminen sekä lempeän ja ystävällisen itsemyötätunnon opetteleminen. Usein tähän muutostyöhön tarvitaan ulkopuolista apua, joten älä jää vaikeiden tunnekokemustesi kanssa yksin – apua on saatavilla.
“Kun lapsi satuttaa” -työ tarjoaa yksilö- ja vertaistukea vanhemmille, jotka kokevat väkivaltaa oman lapsen taholta. Palvelu on lyhytkestoista tukea perheille lapsen tai nuoren tekemään lähisuhdeväkivaltaan liittyvissä tilanteissa. Työskentelyn tavoitteena on vanhempien ja perheiden tilanteen vakauttaminen, väkivallasta johtuvan häpeän ja traumaoireiden väheneminen sekä arjen toiminatakyvyn lisääntyminen.
Kirjoittaja Kun lapsi satuttaa työn toiminnanohjaaja Annukka Tuovila