Verkkoon kadonneet -hankkeessa vapaaehtoiset ovat keskeinen osa verkkoyhteisön arkea. He ovat mukana luomassa turvallista ja matalan kynnyksen tilaa, jossa sosiaalisesti vetäytyvät aikuiset voivat kohdata muita, tulla kuulluiksi ja ottaa ensiaskeleita kohti osallisuutta.
Verkkoon kadonneet -hankkeessa tuetaan sosiaalisesti vetäytyviä aikuisia verkossa. Lähtökohtana on, että tuki on helposti lähestyttävää, vapaaehtoista ja ihmisen omilla ehdoilla tapahtuvaa. Käytännössä tämä tarkoittaa arkisia kohtaamisia Discord-palvelimella: keskustelua, tukea ja yhteistä tekemistä, jotka voivat olla tärkeitä ensiaskeleita kohti osallisuutta.
Vapaaehtoiset osana yhteisön arkea
Hankkeessa toimii tällä hetkellä kolme sopimuksellista vapaaehtoista, joista kaikki ovat tulleet yhteisölle tutuiksi työharjoittelujen kautta.
– Olen lähtenyt mukaan vapaaehtoiseksi Verkkoon Kadonneet hankkeeseen alun perin työkokeilun kautta. Työkokeilun päätyttyä ajatus siitä, että minun osaltani hanke jäisi menneisyyteen tuntui haikealta. Päätin siis jatkaa toimintaani Verkkoon Kadonneet -yhteisössä vapaaehtoistoiminnan muodossa, kertoo vapaaehtoisena toimiva Selja.
He osallistuvat toiminnan suunnitteluun ja toteutukseen, kehittävät palvelimen toimintaa ja ovat mukana tukemassa yhteisön arkea. Vapaaehtoiset ovat osallistujille luonteva ja matalan kynnyksen keskustelukumppani, jonka kanssa voi jakaa kokemuksia turvallisesti ja luottamuksellisesti.
Verkkoon kadonneet -hankkeen työntekijät Ville Asikainen sekä Ville Manninen.
Haemme uusia vapaaehtoisia
Etsimme nyt erityisesti matalan kynnyksen vapaaehtoisia esimerkiksi peli- ja keskusteluseuraksi, ihmisiä, jotka voivat viettää aikaa, jutella ja pelailla yksinäisyyttä kokevien aikuisten kanssa. Tärkeintä on kyky olla läsnä, kuunnella ja toimia toisia kunnioittavasti verkkoympäristössä. Vapaaehtoistyöhön saa perehdytyksen ja työntekijöiden tuen.
– Vapaaehtoistyöstä en saa palkkaa, mutta olen siitä huolimatta motivoitunut käyttämään vapaa-aikaani sen parissa. Minulle tärkeintä vapaaehtoistoiminnassa on ihmisten kohtaaminen ja kuuleminen. Se tuntuu välillä kuormittavaltakin, on hankalaa kuulla kuinka meistä osa ei ole saanut tarvitsemaansa apua ja tukea. Haluan tuoda pieniä valonpilkahduksia arkeen heille, joilla ne ovat muuten olleet vähissä, Selja kertoo.