Blogisarjamme on syntynyt asiakkaiden kysymyksistä.
Kohtaamme usein vaikeita pohdintoja, kuten pitäisikö lähteä vai jäädä? Tämän blogisarjan teemat nousevat juuri näistä asiakkaidemme usein esittämistä kysymyksistä – tarjoamme tietoa ja tukea päätösten tueksi.
Blogi-tekstin kirjoittaja Päivi Segerroos työskentelee Perheväkivaltaklinikalla kriisityöntekijänä.
Mitä turvallisuuden tunne on?
Asiakkaani astuu vastaanottohuoneeseeni. Hän liikkuu varovaisesti ja hieman arastellen eteenpäin. ” Ole hyvä, käy istumaan”: sanon ja istuudumme mukaviin punaisiin nojatuoleihin. Hän on noin neljäkymmentävuotias nainen. Hän ei tiedä, mitä sanoa tai mihin katseensa kohdistaisi. Hän huokaisee syvään, nostaa katseensa ja toteaa:” Minun on niin paha olla. Jotain puuttuu, en osaa kuvata, ahdistaa ja kurkkua välillä kuristaa. Tiedän, että minun ei ole hyvä olla tässä suhteessa, mutta en tiedä miksi ja miten olen tähän päätynyt.”
Ajattelemme usein lähes itsestään selvästi, että koti on turvapaikka ja se rauhan tyyssija, jossa jokaisella on oma tila ja mahdollisuus rauhoittua ja rentoutua. Sieltä haetaan voimaa arjessa jaksamiseen. Parhaimmillaan se näin onkin.
Entä sitten, kun kodin ilmapiiri ei olekaan turvallisuutta huokuva vaan siellä pelottaa ja ahdistaa. Entä jos parisuhteessa esiintyy väkivaltaa, joka murentaa tuota tärkeää turvallisuuden tunnetta. Meistä kukaan ei solmi parisuhdetta niin, että se on alun alkaen huono tai ahdistava. Lähdemme suhteeseen hyvää uskoen ja toivoen. Unelmoimme ehkä suuriakin. Lähisuhteessa tapahtunut väkivalta saattaa hämärtää ymmärryksen siitä, millaisen turvallisuudentunteen pitäisi olla. Väkivaltaa voi olla vaikea hahmottaa ja selittää. Usein se ilmenee epämääräisenä pahana olona.
Henkinen väkivalta on myös usein ensimmäinen väkivallan muoto, jota parisuhteen tulee. Se voi olla haukkumista, alistamista, toisen mitätöimistä tai eristämistä muista ihmisistä. Henkinen väkivalta alkaa usein vähitellen ja huomaamatta. Saatamme ajatella, että se on meidän tapamme käsitellä asioita. Ei hän oikeasti tarkoita mitään haukkumisellaan. Hänellä on vain niin paha olo. Toisen käyttäytymistä puolustellaan, koska ei haluta toiselle mitään pahaa tai ymmärretään häntä enemmän kuin olisi ehkä tarpeen.
Voi myös olla, että vähättelemme tapahtuneita asioita. ” Onko väliä sillä, jos tavarat lentelevät vihan puuskassa, jos liikkuvan esineen ei ole tarkoitus osua? Onko turvallisuuden kannalta sama asia, jos toinen lyö nyrkillä vai vähän läpsäilee?”
Vastaanotolle tullut asiakas saattaa häkeltyä, kun esitän kysymyksen turvallisuudesta. Kysymys voi olla ihan uusi ja yllättävä tai väkivalta voi olla jo niin totuttu asia, ettei sitä osaa erottaa väkivallaksi tai edes huonoksi käytökseksi. Helposti ajattelemme turvallisuutta fyysiseksi turvallisuudeksi. Kumppani ei ole fyysisesti väkivaltainen, niinpä asian annetaan olla. Riitaa vältetään viimeiseen asti. ”Kävellään munankuorilla tai lakaistaan pahasti sanotut sanat maton alle”.
Turvallisuudentunne syntyy kokemuksesta, että saa olla oma itsensä toisen seurassa. Jotta voi olla oma itsensä, tarvitaan molemmin puolista luottamusta. Luottamuksen ilmapiirissä ei ole uhkaa, pelkoa, vähättelyä, manipulointia tai sanallista satuttamista. Turvallisuudentunne rakentuu aidosta läsnäolosta ja saatavilla olosta. Se edellyttää toisen hyväksymistä ja kunnioitusta. Tärkeänä osana on myös omien ja toisen rajojen ymmärtäminen ja hyväksyminen. Meillä jokaisella on oma tahto ja itsenäisyys myös parisuhteessa. Omien ja toisen rajojen ymmärtäminen ja hyväksyminen luovat luottamusta ja siten myös turvallisuutta.
Kun turvallisuuden tunne heikkenee, sijalle tulee usein pelon tunne. Pelko aiheuttaa helposti lamaantumista. Jotta näin ei tapahtuisi todellisessa tilanteessa, on hyvä tehdä itselleen oma turvasuunnitelma. Kannattaa miettiä kenen kanssa voi luotettavasti keskustella asiasta, mihin soittaa, jos tilanne kärjistyy, mihin voit mennä tarvittaessa. ja mitä ottaa mukaan. Yksin ei kannata jäädä tässäkään tilanteessa. Apua on saatavilla. Keskustelu ja ajatusten jakaminen läheisten, ystävien tai ammattilaisen kanssa auttaa näkemään omaa tilannetta avarammin. Sen vuoksi kannattaa rohkeasti ottaa yhteyttä esimerkiksi Perheväkivaltaklinikalle.
Perheväkivaltaklinikalle voit ottaa itse yhteyttä ilman lähetettä. Palvelu on maksutonta ja luottamuksellista. Kohtaamme niin lähisuhdeväkivallan kokijoita, tekijöitä kuin pariskuntiakin silloin, kun se on turvallista. Teemme sekä yksilö – että parityöskentelyä. meillä on myös erilaisia ryhmiä, jossa voi saada vertaistukea samankaltaisissa tilanteissa olleiden kanssa.
Kirjoittaja Perheväkivaltaklinikan kriisityöntekijä Päivi Segerroos