TÄMÄ SIVU EI OLE TOISTAISEKSI VOIMASSA!
Klikkaa logoa vasemmassa yläkulmassa päästäksesi Setlementti Tampereen viralliseen sivustoon.
Tunnista seksuaaliväkivalta
Kun kohtaat seksuaaliväkivaltaa kokeneen
Avun hakemisen vaikeus
Tekijöiden auttaminen
Tule vapaaehtoiseksi
Palveluketju
Kynnys kertoa seksuaaliväkivallan kokemuksista on korkea. Jotkut saattavat kertoa siitä heti otettuaan yhteyttä, mutta tyypillisempää on, että asiakas kertoo asiasta vasta myöhemmin, kun luottamussuhde työntekijään on rakentunut. Monet eivät kuitenkaan kerro kokemuksestaan oma-aloitteisesti, vaan he hakevat apua erilaisiin ongelmiin ja oireiluihin. Merkkejä seksuaaliväkivaltakokemuksista voi nousta esiin erilaisten tutkimusten yhteydessä tai keskusteluissa asiakkaan kanssa. Työntekijän kyky tunnistaa mahdollinen seksuaalisen väkivallan kokemus oireiden taustalla ja ottaa asia puheeksi ovat tällöin avainasemassa
Fyysiset oireet tai löydökset
• erilaiset ulkoiset väkivallan merkit, mustelmat, verenvuodot jne.
• sukupuolitauti, tulehdukset
• virtsaamiseen ja ulostamiseen liittyvät kivut ja vaivat
• akuutissa tilanteessa: missä kunnossa vaatteet ovat (esim. likaiset, nappeja puuttuu)
Merkkejä käyttäytymisessä
• antaa vihjeitä kertomalla ja mahdollisesti vetämällä sen takaisin
• poikkeava seksuaalinen käyttäytyminen; estynyt tai yliaktiivinen
• sosiaalisten tilanteiden pelko, eristäytyminen kotiin
• välttämiskäyttäytyminen liittyen tiettyihin ajatuksiin / tunteisiin / ihmisiin/ paikkoihin
Mielialan muutokset
• yli- tai alivireys
• keskittymisongelmat
• pelkotilat, varuillaan oleminen, säikähtely tai säpsähtely, paniikkikohtaukset
• ärtyneisyys, suuttumus ja vihamielisyys
• epätoivo ja toivottomuus, hallitsematon suru
• unettomuus, nukahtamisvaikeudet, painajaisunet
• takaumat tai muut ahdistavat mielikuvat ja ajatukset tapahtumasta
• mielenkiinnon ja elämänilon katoaminen
• turtumus, irrallisuuden tunne, vieraantuminen, tunteiden laimeneminen
• ympäristön tai itsensä kokeminen epätodellisena
• syömiseen liittyvät häiriöt
• oma kehonkuva vääristynyt, itsetunto-ongelmat, itseinho
1. Rauhoitu ja rauhoita. Seksuaaliväkivallan kokijan kohtaaminen on ammattilaisellekin haastava tilanne. Pyri rauhoittamaan omat reaktiosi ja varaa tilanteen selvittelyyn mahdollisimman rauhallinen tila.
2. Kysy ja kuuntele. Joskus seksuaaliväkivallan kokija hakeutuu avun piiriin muista syistä, esimerkiksi terveysongelmien, kipujen, mielialaoireiden, parisuhdevaikeuksien tai päihteiden käytön vuoksi. Tällöin on ensisijaisen tärkeää, että työntekijä epäilyn herätessä kysyy suoraan mitä on tapahtunut.
3. Usko uhria. Älä syyllistä. Seksuaaliväkivallan kokijan voi olla vaikea kertoa tapahtuneesta. Kokija on myös herkkä aistimaan auttajan asenteet. Ensivaiheen avun tavoitteena tulee siksi olla kokijan pelkojen ja itsesyytösten lievittäminen sekä turvallisuudentunteen palauttaminen.
4. Anna myötätuntoa ja huolenpitoa. Empaattinen suhtautuminen ja konkreettinen huolenpito edesauttavat turvallisuuden tunteen korjaantumista. Seksuaaliväkivallan kokijaa ei saa jättää yksin.
5. Anna tietoa. Kerro selkeästi kaikista toimenpiteistä ja miten asiassa edetään. Anna tietoa traumareaktioista ja miten niitä voi rauhoittaa. Anna tietoa rikosprosessista ja kerro oikeudesta maksuttomaan asianajajaan ja tukihenkilöön (esim. Rikosuhripäivystys).
6. Ohjaa lääkäriin. Akuutissa tilanteessa (alle 1 kk) ohjaa uhri Seri-tukikeskukseen. Seksuaalirikoksen kokija tulee ohjata aina lääkärin tutkimuksiin, vaikka tapahtuneesta olisi kulunut yli 2 viikkoa. Vaikka kokijalla ei olisi fyysisiä vammoja tai lääkärinhoitoa vaativia oireita, lääkärin kirjaukset ja arvio tapahtuneen aiheuttamista psyykkisistä seurauksista ovat tärkeitä.
7. Kannusta tekemään ilmoitus poliisille. Mitä nopeammin ilmoitus tehdään, sitä paremmat mahdollisuudet poliisilla on tutkia asia. Älä silti painosta, vaan kerro, että tutkintapyynnön poliisille voi tehdä myöhemminkin. Jos uhri on alaikäinen, tee ilmoitus poliisille itse (ilmoitusvelvollisuus).
8. Saata kriisiavun piiriin. Pyydä asiakkaalta lupa välittää hänen yhteystietonsa kriisityöntekijälle. Selvitä, onko asiakkaan turvallista mennä kotiin ja onko hänellä siellä tukea.
9. Jos kyseessä on alaikäinen asiakas, tee lastensuojeluilmoitus. Jokaisen ammattilaisen on tehtävä alaikäisistä ilmoitukset sekä lastensuojeluun että poliisille.
Avun hakemista vaikeuttaa usein se, ettei kokija osaa nimetä kokemusta seksuaaliväkivallaksi ja yrittää selviytyä siitä sulkemalla asian pois mielestään. Seksuaaliväkivaltaa kokenut ihminen voi nimetä tapahtuneen esimerkiksi ”huonoksi seksiksi” tai ”ikäväksi kokemukseksi”. Hänen on vaikea nimetä kokemusta ”raiskaukseksi” tai ”väkivallaksi”, koska samalla hän joutuisi myöntämään, että hänelle on todella tapahtunut jotain näin vakavaa.
Normaali välttämiskäyttäytyminen voi estää seksuaaliväkivallan kokijaa hakeutumasta avun piiriin, sillä usein traumaattisen kokemuksen haluaa vain unohtaa. Tavallista on, että jossakin vaiheessa elämää erilaiset fyysiset ja psyykkiset oireet ovat syynä apuun hakeutumiselle.
Osa seksuaaliväkivaltaa kokeneista ihmisistä kuitenkin hakee nopeasti apua. Ensimmäiset reaktiot, joita kokija saa apua hakiessaan, ovat ensisijaisen ratkaisevia sen kannalta, uskaltautuuko ja motivoituuko hän ottamaan apua vastaan.
Ikä tai sukupuoli eivät määrittele sitä, kuka voi syyllistyä seksuaalirikokseen. Tekojen vakavuus vaihtelee seksuaalisesta häirinnästä törkeisiin raiskauksiin.
Kokija ja tekijä usein tuntevat jollakin tavalla ennestään ja tekijä voi olla esimerkiksi oma puoliso, entinen seurustelukumppani tai tuttava. Harvinaisempaa on, että kokija ei millään tavalla tunne tekijää entuudestaan.
Aina tekijä ei tiedä tai ymmärrä syyllistyneensä rikokseen. Saattaa olla, ettei nuoren ikää varmisteta, ja suojaikäraja tullaan ylittäneeksi. Myös seurustelusuhteissa tapahtuva seksuaalinen ahdistelu ja toisen pakottaminen ovat rikoksia, vaikka sitä ei aina tulla ajatelleeksi.
Osalla tekijöistä motiivina on vallankäyttö ja he saavat tyydytystä toisen ihmisen alistamisesta. Osa tekijöistä saa teoista myös seksuaalista mielihyvää. Yhteistä tekijöille on, että omat ja toisen ihmisen rajat eivät ole selvät ja rajoja sen vuoksi ylitetään. Toisen itsemääräämisoikeutta ei kunnioiteta, eikä tekojen pitkäaikaisseurauksia itselle ja uhrille osata miettiä.
Seksuaaliset fantasiat ja niiden toteuttaminen ovat eri asioita. Esimerkiksi pedofiili tarkoittaa henkilöä, jonka seksuaalinen kiinnostus kohdistuu lapsiin, mutta mieltymys ei välttämättä koskaan ilmene käytännön tekoina. Vaikuttamalla käyttäytymiseen jo siinä vaiheessa, kun teot ovat vielä ajatuksen tasolla, voitaisiin parhaiten estää seksuaalirikoksia ja seksuaaliväkivallan negatiivisia vaikutuksia paitsi uhrin, myös tekijän lähipiirissä.
Lue lisää tekijöiden kohtaamisesta ja hoidosta omilta alasivuiltaan.
Välitä!-seksuaaliväkivaltatyössä on mukana myös vapaaehtoistyöntekijöitä. Vapaaehtoistoiminta on suunniteltua ja ohjattua.
Vapaaehtoiset saavat yksikön tarjoamista koulutuksista ja vapaaehtoistehtävän myötä arvokasta osaamista seksuaali- ja perheväkivallasta sekä kriisissä olevien ihmisten kohtaamisesta.
Vapaaehtoiset toimivat tällä hetkellä mukana jalkautuvassa työssä sekä apuohjaajina ryhmissä.
Vapaaehtoistyöntekijät saavat tehtäviinsä tukea yksikön kriisityöntekijöiltä ja heille tarjotaan säännöllistä työnohjausta ja virkistystoimintaa.
Vapaaehtoistyöstä kiinnostuneet haastatellaan tehtävään ja sen yhteydessä kartoitetaan kullekin sopiva tapa ja aika osallistua toimintaan.
Jos olet kiinnostunut vapaaehtoistehtävistämme, niin ota yhteyttä annukka.tuovila@setlementtitampere.fi jaana.rautakorpi@setlementtitampere.fi
Alkuperäinen palveluketju rakennettiin moniammatillisen työryhmän voimin Välitä!-hankkeen koordinoimana vuonna 2015. Nyt Pirkanmaalla on julkaistu päivitetty seksuaaliväkivaltaa kokeneen palveluketju 25.11.2024. Palveluketju koskee kaiken ikäisiä seksuaaliväkivaltaa kokeneita henkilöitä ja heidän läheisiään seksuaaliväkivaltakokemuksesta tai sen tunnistamisesta jatkohoidon ja seurannan järjestämiseen saakka Pirkanmaan hyvinvointialueella. Palveluketju on kaikkien saatavilla Terveysportissa:
