Kohtaamme usein vaikeita vanhemmuuden tunteita, kuten miksi minulla vanhempana menee hermot niin helposti tai miten sietää omaa syyllisyyden tunnetta? Tämän blogisarjan teemat nousevat juuri näistä asiakkaidemme usein esittämistä kysymyksistä.
Blogi-tekstin kirjoittaja Vesa Vilppola työskentelee Perheväkivaltaklinikalla Kun lapsi satuttaa työssä kriisityöntekijänä.
Miksi mulla vanhempana menee hermot niin helposti?
Tämä kysymys toistuu työssäni usein. Omasta suuttumuksesta ja sen aiheuttamasta käyttäytymisestä voi olla vaikea puhua kenellekään. Vanhempi voi kokea häpeää ja syyllisyyttä sekä pelkoa oman vanhemmuuden kyseenalaistamisesta toisten taholta.
Suuttuminen omalle lapselle voi johtua monesta päällekkäisestä tekijästä ja usein vain osa liittyy suoranaisesti sen hetkiseen tilanteeseen. Monesti taustalla on laajempi kokonaisuus asioita, joita vanhempi kohtaa ja käy läpi elämässään. Tällaista laajempaa kokonaisuutta voidaan kutsua vanhemmuuden stressiksi.
Vanhemmuuden stressillä tarkoitetaan psyykkistä kuormitusta sekä kehollisia oireita tai tuntemuksia, joita vanhempi arjessaan kohtaa kasvattaessaan lapsiaan. Usein taustalla voi olla univaikeuksia, omien tarpeiden täyttymättömyyttä, työelämän ja perhe-elämän yhdistämisen vaikeutta, taloudellista huolta sekä tunne, että on jatkuvasti vastuussa kaikesta. Varsinkin erityistä tukea tarvitsevien ja/tai väkivaltaisesti oireilevien lasten vanhemmilla on usein lisäksi jatkuva huoli lapsen tulevaisuudesta sekä tyytymättömyyttä omaan vanhemmuuteen.
Pitkittyessään vanhemmuuden stressi vaikuttaa vanhemman kokonaisvaltaiseen jaksamiseen ja mielialaan heikentävästi. Tämä johtaa usein kierteeseen, jossa vanhempi ei jaksa tai kykene vastaamaan lapsen tarpeisiin ja lapsen oireilu lisääntyy samalla kun vanhemman kokemus ja hallinnantunne omasta vanhemmuudesta heikkenee.
Kuormittuneena keho ja mieli voivat siirtyä ns. “autopilottitilaan”, jossa huomio on kiinnittynyt menneisiin kokemuksiin tai tuleviin uhkiin. Vanhempi voi olla fyysisesti läsnä, mutta mieli harhailee jatkuvasti jossain muualla.
Kehon ollessa jatkuvassa valmiustilassa reaktiot saattavat joko ylikorostua tai latistua: vanhempi saattaa reagoida herkästi pieniin ärsykkeisiin tai toisaalta jättää reagoimatta lapsen tarpeisiin riittävästi tai johdonmukaisesti. Esimerkiksi vireystilan ollessa kohonnut tai korkea voi lapsen käyttäytyminen tuntua ärsyttävämmältä kuin se todellisuudessa onkaan.
Vanhemman aggression tunteen nousemiseen vaikuttaa myös hänen koko elämäntarina varhaisesta lapsuudesta lähtien. Lapsuuden aikana koettu turvattomuus, kaltoinkohtelu, epäjohdonmukainen rankaiseva kasvatustyyli sekä muut väkivallan kokemukset muokkaavat sisäistä puhettamme. Tämä vaikuttaa tapaamme tarkastella ympäristömme ja sitä, miten reagoimme koettuun uhkaan.
Vanhempi, joka on kokenut väkivaltaa omassa elämässään, voi kohdata erityisiä haasteita oman vireystilansa säätelyssä – erityisesti tilanteissa, joissa lapsi käyttäytyy haastavasti tai väkivaltaisesti.
Häpeän ja syyllisyyden tunteet voivat myös näkyä aggressiona. Lähtökohtaisesti jokainen vanhempi haluaisi onnistua kasvattajana ja epäonnistumisen tai riittämättömyyden tunne voi purkautua suuttumuksena.
On tärkeää muistaa, että tunteiden säätely ei ole synnynnäinen taito. Se on opittavissa- ja usein myös opeteltava uudelleen vanhemman roolissa. On täysin inhimillistä, että stressi, uupumus ja tunnekuorma vaikuttavat omaan käyttäytymiseen.
Jos olet joskus kokenut meneväsi liian pitkälle suuttuessasi, et ole yksin. Tukea on saatavilla ja koskaan ei ole liian myöhäistä sitä hakea.
Kun lapsi satuttaa- työ tarjoaa matalan kynnyksen ammatillista tukea perheille, jossa lapsi tai nuori käyttäytyy väkivaltaisesti muita perheenjäseniään kohtaan. Työskentelyn tavoitteena on vanhempien ja perheiden tilanteen vakauttaminen, väkivallasta johtuvan häpeän ja traumaoireiden väheneminen sekä arjen toiminatakyvyn lisääntyminen.
