Setlementti Tampere on aloittanut ainutlaatuisen hankkeen ”verkkoon kadonneiden” työikäisten löytämiseksi ja kohtaamiseksi. Verkossa suurimman osan päivästään viettävän nuoren aikuisen elämässä on usein syvääkin yksinäisyyttä ja ihmissuhteisiin liittyviä pelkoja tai pettymyksiä. Niitä hän pakenee ”näkymättömiin” netin ja verkkopelien syövereihin. Etsivien tavoitteena on tunnistaa verkossa mahdollisesta avusta hyötyviä ja tarjota heille väyliä reaalimaailman ongelmien helpottamiseksi.
Kolmivuotinen Verkkoon kadonneet -hanke on osa STEA:n rahoittamaa Näkymättömät-avustusohjelmaa. Setlementti Tampereen hankkeeseen on avustusvaroin palkattu kaksi työntekijää, jotka ovat juuri aloittaneet tehtävässään.
”Verkkoetsivät” osallistuvat suosituille keskustelu- ja pelialustoille. Siellä he pyrkivät tarjoamaan halukkaille ainakin vertaiskohtaamisia sekä osallistavaa ja yhteisöllistä toimintaa.
– Tarjoamme myös esimerkiksi mahdollisuuksia osallistua työpajoihin, joissa kehitämme elämänhallinnan työkaluja ja rakennamme siltoja. Esiin tulleiden toiveiden pohjalta voimme kutsua vierailijoita puhumaan erilaisista aiheista ja ohjata tarvittaessa sopiviin palveluihin, kertoo hankekoordinaattori Ville Manninen työn lähtökohdista.
Sosiaalisten taitojen puute ja kielteinen minäkuva ajaa verkkoon
– Kohderyhmämme ihmiset eivät koe löytäneensä yhteiskunnasta heille sopivaa paikkaa eivätkä tunne tulleensa nähdyiksi sen palveluissa. Monilla on negatiivinen kuva itsestään, ja heistä saattaa tuntua, etteivät heidän sosiaaliset taitonsa vastaa ympäröivän maailman odotuksia. Monelle on jo suuri kynnys tulla ihmisten ilmoille; johonkin sovittuun tapaamiseen saapuminen saattaa olla mahdoton ajatus, kuvailee hanketyöntekijä Johannes Raittinen.
Raittinen muistuttaa, että verkkososiaalisuus on ehdottomasti parempi kuin ei sosiaalisuutta ollenkaan.
– Verkossa kuka vain voi olla mitä vain eikä itsestään tarvitse antaa yhtään enempää, kuin itse valitsee antaa. Monia merkityksellisiä ja hyvinvointia tukevia osa-alueita ihmisyydestä jää toki kokematta. Aikaa pelkästään verkossa vietettäessä todellisen maailman realiteetit voivat myös vääristyä.
– Isoin haaste meillä on tehdä itsestämme uskottavia verkkoyhteisön silmissä. Porukka saattaa kokea, että kohtaaminen ei ole aitoa, koska meille maksetaan siitä. Merkittävä osa kohderyhmästä ei myöskään koe eristäytyneisyyttään ongelmaksi, emmekä pyrikään muuttamaan heidän mieltään asiasta. Kaikki tapahtuu heidän ehdoillaan, Ville Manninen korostaa.
Yksinäisyyden tunne usein taustalla
Verkkoeristäytymiseen liittyy oleellisesti yksinäisyyden kokeminen. Verkossa paljon aikaa viettävistä ihmisistä on vähän tutkittua tietoa, koska verkkoon vetäytyminen on oheisilmiö laajemmasta yksinäisyyden ja eristyneisyyden tunteesta.
SPR:n Yksinäisyysbarometrin (2023) mukaan 17 prosenttia suomalaisista kokee eristäytyneisyyden tunnetta kuukausittain ja erityisesti sitä kokevat 25–34-vuotiaat ja 15–24-vuotiaat. Vähintään joskus yksinäisyyttä kokevilta kysyttiin samassa barometrissä arvioita oman yksinäisyyden syistä: 30 % kertoi syyksi parisuhteen puuttumisen ja 29 % yksin asumisen. Samasta joukosta 29 % ei ole löytänyt samanlaisia ja luotettavia ihmisiä tai ystäviä ja kokee siksi ulkopuolisuutta. Noin joka neljäs heistä puolestaan kokee ujouden ja sosiaalisen jännittämisen yksinäisyyden syyksi.
Yksi Verkkoon kadonneet -hankkeen tavoitteista onkin tehdä verkkosyrjäytymisen polku näkyväksi ja kerätä lisää laadullista tietoa aiheesta.
Voit ottaa yhteyttä:
Hankekoordinaattori Ville Manninen, p. 050 4772295
Hanketyöntekijä Johannes Raittinen, p. 050 4101848
sähköpostit: etunimi.sukunimi@setlementtitampere.fi