Mitä on seksuaaliväkivalta?

Seksuaaliväkivalta

Seksuaalirikoksen kohteeksi voi joutua kuka tahansa ikään ja sukupuoleen katsomatta. Tekijä voi olla mies tai nainen ja kokijalle joko entuudestaan tuttu tai tuntematon. Useimmiten kokija ja tekijä kuitenkin tuntevat jollakin tavalla entuudestaan. Se voi tapahtua kerran, tai toistuvasti viikkojen, kuukausien tai vuosien ajan. Teoilla on psyykkisiä, fyysisiä, sosiaalisia ja taloudellisia seurauksia.

Seksuaaliväkivalta on hyvin monimuotoista. Tekoina se voi olla esimerkiksi:

• Seksuaalisesti vihjailevia eleitä tai ilmeitä, kommentteja ja ehdotuksia.
• Seksuaalisväritteisiä tekstiviestejä, puheluita, sähköposteja, kuvia jne.
• Tirkistelyä tai itsensäpaljastamista.
• Altistamista ikään tai henkiseen kehitystasoon kuulumattomalle seksuaalisuudelle;  esimerkiksi lapsen tai kehitysvammaisen seksuaalinen hyväksikäyttö.
• Toisen painostamista sukupuolielinten kosketteluun tai masturbointiin, tai katsomaan, kun väkivallan tekijä tyydyttää itseään.
• Koskettamista käsin, suulla tai sukupuolielimellä vastoin toisen tahtoa.
• Raiskaus, eli tunkeutumista ilman suostumusta sukupuolielimeen tai peräaukkoon

Seksuaaliväkivalta on aina väärin. Kokemuksesta voi toipua, vaikka asia ei luultavasti koskaan unohdu. On normaalia, että muistot voivat palata mieleen vielä vuosienkin jälkeen, vaikka traumaattista kokemusta olisikin jo käsitelty. Oikeanlaisen tuen avulla traumaattiset muistot eivät kuitenkaan häiritse koko elämää. Seksuaaliväkivaltaa ei tarvitse sietää eikä kokemusta kantaa yksin.

Jokaisella on oikeus saada apua.

Seksuaaliväkivallan seurauksia

Seksuaaliväkivaltaa kokenut henkilö tarvitsee usein käytännön ohjausta ja kannustusta avun piiriin hakeutumisessa. Normaaleista psyyken suojamekanismeista johtuen traumaattista tapahtumaa ei välttämättä muisteta selkeästi tapahtuneen jälkeen. Myös itsesyytökset ja häpeän tunteet saattavat viivästyttää avun hakemista.

Tekotilanteessa kokija usein lamaantuu, eikä kykene enää puolustautumaan, vaikka haluaisi. Tämä luonnollinen reaktio on kokijalle usein vaikeaa ymmärtää jälkeenpäin ja hän voi ihmetellä, miksi on lopulta ikään kuin suostunut tekoon. Lamaantuminen on autonomisen hermoston toiminnan seurausta ja viimeinen keino yrittää suojautua henkeä uhkaavalta tilanteelta. Myös läheltä piti –tilanteet ja raiskausyrityksen kohteeksi joutuminen ovat traumatisoivia.

Seksuaaliväkivallasta voi seurata:

• Traumaperäisiä stressioireita
  • Uudelleen kokemisen oireita
  • Välttämiskäyttäytymistä
  • Vireystilan säätelyn vaikeuksia (yli- tai alivireystila)
• Kiputiloja ja fyysisiä vammoja
• Sukupuolitauteja
• Raskaus
• Unihäiriöitä
• Syömishäiriöitä
• Keskittymisvaikeuksia
• Päihteiden käyttöä
• Itsetunnon ja tunteiden säätelyn ongelmia
• Mielialahäiriöitä, esimerkiksi masennusta
• Itsetuhoisuutta, esimerkiksi viiltelyä
• Elämänhallinnan katoamista ja työkyvyttömyyttä
• Ongelmia ihmissuhteissa
• Seksuaalielämän vaikeuksia
• Traumaperäinen stressioireyhtymä PTSD

Digitaalinen seksuaaliväkivalta

Seksuaalirikoksia ja seksuaalista häirintää tapahtuu yhä enemmän myös erilaisissa sovelluksissa, netin alustoilla ja somessa. Esimerkkeinä näistä ovat ahdistelevat ehdotukset ja paljastavien kuvien levittäminen toisesta ilman lupaa.

Tekijät saattavat myös etsiä uhreja netissä, ja houkutella heitä hyväksikäyttäviin tekoihin. Keskusteluiden perusteella jo tutulta tuntuva tekijä voi lopulta ehdottaa tapaamista myös muualla kuin netissä. Varsinkin lapset ja nuoret ovat alttiita houkuttelulle, koska he viettävät paljon aikaa somessa, mutta eivät osaa suojautua riskeiltä. Myös kehitysvammaisilla on erityinen alttius joutua netissä seksuaalirikoksen uhreiksi.

Seksuaaliväkivaltaa ennaltaehkäisevää työtä Internetissä tekevät esimerkiksi Pelastakaa Lapset ry, Nuorten Exit ry ja Sua varten somessa. Myös poliisi tekee etsivää työtä netissä tarkoituksenaan ennaltaehkäistä rikoksia.