Mattila – pubi ilman alkoholia
Anna Jukantupa on tehnyt kiinnostavan opinnäytetyön kansalaistalo Mattilasta. Työn yhteydessä tehtiin yhteisötaidetta. Lyriikkatyöpajoissa syntyi kahdeksan miehen voimin räppikappale. Jukantupa on analysoinut miesten tuottamaa rap-lyriikkaa opinnäytetyössään mielenkiintoisella tavalla.
Tutkimuksen tuloksista selvisi, että Mattilan miehille tärkeintä toiminnassa ovat sen tuottamat sosiaaliset suhteet ja sisällöt kävijöiden arkeen. Sitä, että Mattila on tarkoitettu vain miehille pidettiin merkityksellisenä. Mattilan tarjoama monikulttuurisuus koettiin vahvuutena ja sen nähtiin tuoneen positiivista muutosta monen miehen ajattelutapaan maahanmuuttajista. Toiminnan rahoituksen epävarmuus aiheutti tutkimukseen osallistuneissa miehissä huolta.
Mattilan toimintaa voidaan kehittää jatkossa teemailloilla sekä tunne- tai keskusteluryhmällä, jossa mies saa luvan olla haavoittuva ja herkkä. Opinnäytetyön yhteydessä toteutettu yhteisötaide osoittaa, että Mattila on myös jatkossa yhteisötaiteelle hedelmällinen maaperä. Uusien toimijoiden saaminen mukaan toimintaan on tulevaisuuden haasteena.
Pubi ilman alkoholia
Kansalaistalo Mattilan miesten kokemuksia Mattilasta ja miehenä olemisesta
Anna Jukantupa
OPINNÄYTETYÖ
Toukokuu 2021
Sosionomi YAMK
Sosiaalialan erityisasiantuntijan ylempi tutkinto-ohjelma
Opinnäytetyö luettavissa kokonaisuudessaan tästä linkistä:
http://www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021060213469
MIESTEN PUHETTA
Opinnäytetyöstä poimittuja suoria lainauksia miesten haastatteluista:
Tää on tuonu positiivista rutiinia elämään, kun ei käy töissä eikä koulussa niin jotenkin semmonen… tavallaan integroitunu omaan elämään, että sitä vaan lähtee tiettyyn aikaan päivästä tänne, kun tää on auki ja sitten… että on tämmönen paikka mihin mennä. Että pysyy jonkunlainen päivärytmi kuitenkin.
Ja näin perheettömänä niin semmosena yksinäisyydentunteiden ja tyhjyydentunteiden poistajana niin kyllähän tää toimi.
Itse alko tommosen puolitoista vuotta ennen ku jäi eläkkeelle niin alkoi vähän miettimään, että no mitä mä teen sitten kun en mene töihin. Millä täytän sen päiväni? Ei ne löydy aina yhtäkkiä ne asiat.
Samaa mieltä tosta herkkyys asiasta ja siitä että kuitenkin tavallaan semmonen syvemmälle, syvemmät aiheet ja tämmöset syvään omaan itseen pureutuvat jutut jää ehkä vähän vähemmälle täällä. Että ehkä enemmän on semmosta arkista. — Sille vois olla tilaustakin ehkä, joku semmonen, vaikka ryhmän muodossa tai muuten että vähän semmosta pintaa syvemmältä juttua enemmän.
Taustalla ei ole merkitystä. Täällä Mattilan periaatteena on aika kauan ja aina ollut se, että me emme millään tavalla rajaa taikka tutki taikka selvitä mikä on kunkin käynnin syy täällä— Eikä kysellä historiaa — eikä kysytä, eikä tiedetä välttämättä sukunimiä täällä ennen kun pitkän ajan kuluttua. Eiks toi tavallaan tarkota sitä, että henkilö saa itse päättää että mitä kertoo.
Riittää kun tuot oman itses. Et tarvii roolia näiden äijien kesken. Jos ei oo kaikki ok mitä sitten. Porukassa voit unohtua ees hetkeks.
Kyllä mä sille puolelle kallistun, että saa olla erilainen, tietysti jokainen tykönänsä miettii aina varmaan ja itestäkin löytyy kaikkia ennakkoluuloja.
Tää on tuonu positiivista rutiinia elämään, kun ei käy töissä eikä koulussa niin jotenkin semmonen… tavallaan integroitunu omaan elämään, että sitä vaan lähtee tiettyyn aikaan päivästä tänne, kun tää on auki ja sitten… että on tämmönen paikka mihin mennä. Että pysyy jonkunlainen päivärytmi kuitenkin.
Ei mutta kyllä se ehkä tämmöstä jotakin niinkun miestä itsessä rakentaa ja tämmöstä maskuliinista puolta tai jotenkin. Se tekee siinä mielessä kyllä niinkun erittäin hyvää. Ja sitä miettii ehkä enemmän miehenä olemista ehkä muidenkin kautta, että miten muut on miehiä ja miten ite on.
Se on oikeestaan omanlaisensa asetelma, kun on vaan miehiä paikalla — kyllä se on eroo siihen, että jos on naisia mukana tavallaan — että kyllä se varmaan osasyy ittellä on, että on tämmönen paikka missä niinkun on vaan miehiä. Mutta ei se suurin syy välttämättä oo. Tai keskeisin välttämättä.
Siinä on niinkun puolensa varmaan että on, välillä on huolestunu siitä että tääl on liikaa vaan niinkun, lainausmerkeissä liikaa vaan miesten kanssa. Mutta sitten voi mennä johonkin muualle, jos naisia kaipaa.
Itsestäkin löytyy kaikenlaisia ennakkoluuloja. Esimerkiksi maahanmuuttajakaverit. On tehnyt valtavan hyvää tutustua ja ennakkoluulot on karissu täällä täysin. Nykyään puolustan, jos joku puhuu pahaa, huomaan että asetun heidän puolelleen”
Mattila hoitaa sen sulatuksen paljon paremmin kuin New York. Siellä on vaan jengi nyrkit pystyssä.
Tässä pieni maistiainen Mattilan kävijöiden kirjoittamasta rap-lyriikasta:
Nyt iski sensuuri
V***u mikä tuuri
Kerrankin olisin saanut jotain sanoo
Heti nousee siitä haloo
Räppibiisin huikea teksti löytyy kokonaisuudessaan Anna Jukantuvan erinomaisesta opinnäytetyöstä (Liite 2. Mattilan tunnuskappaleen teksti, s. 78-81)
