Tietokirjailija Elina Välimäen vieraskynä-kirjoitus
”Ei ole koulukiusaamista.” Tällaisen täräyksen kuultuani olin ymmälläni. Keskustelun jatkuessa aloin kuitenkin ymmärtää haastateltavani pointtia. Äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja Tiina Keskinen nimittäin perusteli väitettään pätevästi. Hänen mukaansa ei ole koulukiusaamista, on ”vain” kiusaamista ilman etuliitettä. On ilkeyttä ja julmuutta. Työpaikoilla, oppilaitoksissa, harrastuspiireissä, asuinyhteisöissä, netissä – kaikkialla, missä ihmiset kohtaavat.
Koulukiusaaminen käsitteenä johtaa sikälikin harhaan, ettei se rajoitu koulumiljööseen. Keskinen kuvaili sosiaalisen median raadollisuutta. Julmuuden kohteeksi joutuneille lapsille ja nuorille ei koidu hetkenkään hengähdystä. Kiusaajat pommittavat 24/7.
Yllä kuvailemani haastattelutilanne sisältyi tietokirjahankkeeseeni. Sen aikana haastattelin kiusaamista kokeneita ja heitä työssään kohtaavia. Kiusaamisen pitkäkestoiset ja laajat vaikutukset järkyttivät. Kiusaaminen murskaa uhrin minuuden. Se turmelee uskon tulevaisuuteen – ja pahimmillaan koko tulevaisuuden.
Kiusaamistapaukset paljastuivat monimutkaisiksi. Kiusaaminen on ovelaa, näkymättömästi uhrin psyykeä kovertavaa. Kiusatuksi joutuneet olivat kokeneet eristämistä, syrjimistä, kylmäävää sanallista mitätöintiä, julkista nolaamista ja nimittelyä. Haastateltavilleni olivat kipeän tuttuja myös fyysiset teot kuten nyrkillä lyöminen ja kivillä heittely. Joskus paikalla oli ollut sivullisia. He eivät kuitenkaan olleet puuttuneet tilanteisiin. Eivätkö he viitsineet puuttua? Vai tulkitsivatko he tapahtumat vähättelevästi nahisteluksi?
Ulkopuolisten havainnot voivat hämärtyä, sillä kiusatun ja kiusaajan roolit usein sekoittuvat. Joskus uhrista tuleekin ajan myötä tekijä. Kiusattu voi luikahtaa kiusaajien porukkaan. Motiivina hänellä voi olla hyväksynnän hakeminen, halu kuulua porukkaan tai oman nahan pelastaminen. Tyypillisesti kyseessä on ryhmäilmiö. Kiusaaja voi alussa toimia yksin. Jos hänen vääränlaiseen käytökseensä ei puututa, saa hän tavallisesti peesaajia. Koko yhteisö myrkyttyy. Kaaoksessa kaikki voivat huonosti. Myös ne sivulliset kärsivät, jotka eivät ajoissa puuttuneet kiusaamistilanteisiin.
Tietokirjani paneutuu kiusaamiseen koulumaailmassa. Työni edetessä sain tietoa myös työpaikka- ja nettikiusaamisesta. Opettaja Tiina Keskisen kommentti kiusaamisen universaaliudesta palasi mieleeni. Kiusaamista tuntuu tosiaan pesivän kaikkialla. Ja sitä sikiää kaiken ikäisten keskuudessa.
Kirjani ilmestyttyä minulta on haastatteluissa kysytty: ”Miten kiusaaminen saadaan kitkettyä?” Olen vastannut, etten tiedä. Jos osaisin tarjota tepsivän keinon, olisin haluttu luennoitsija koko maailman kiusaamisaiheisiin konferensseihin. Yksinkertainen, tehokas ja toimiva patenttiratkaisu olisi mukava antaa. Mutta sellaista ei ole. Kiusaamisvyyhdit ovat monimutkaisia ja uniikkeja, aivan kuten ihmisetkin. Siksi kiusaamiseen puuttumisen ja sen lopettamisen keinot on mietittävä tapauskohtaisesti.
Yksi idealistinen, yleispätevä ratkaisuehdotus minulla kyllä on. Ei levitetä ilkeyttä ja julmuutta ympärillemme! Me aikuiset voimme näyttää mallia lapsille ja nuorille. Meillä aikuisilla tarkoitan ihan kaikkia, myös päättäjiä, julkisuuden henkilöitä ja somen vaikuttajia. Jos puhumme ja kirjoitamme kaikenlaisia ihmisiä arvostaen, tapa leviää. Hitaasti, mutta varmasti. Aloitettaisiinko muutos tällä keinolla?
Elina Välimäki, tietokirjailija
Kiusatut. Kertomuksia koulusta (Into Kustannus) ilmestyi kesällä 2023.
Elina Välimäen kuvan valokuvaaja Kari Paananen