Yhteisökahvila 6 vuotta, kuvassa työntekijöitä kahvilan tiskin takana.
Home » Uutisarkisto » Juhliva Tesoman yhteisökahvila kerää suitsutusta asukkailta

Juhliva Tesoman yhteisökahvila kerää suitsutusta asukkailta

Täydet kuusi vuotta tarmokasta työtä on tehnyt yhteisökahvilastamme OmaNaapurista tunnetun ja pidetyn olohuoneen Tampereen Tesomalla. ”Täällä hinta ja laatu kohtaavat. Katso nyt, miten reilu ruoka-annos kohtuuhintaan!”, kehuu eläkeläismiesten pöydässä lounastava Arttu Lund. ”Varsinkin jos on naisväkeä paikalla, täällä saattaa vierähtää kuusikin tuntia päivittäin. Olemme sellainen Tesoman Playboys.”

Yhteisökahvilan kanta-asiakkaita
Martti (Mara) Hanikka (vas.) Arttu Lund, Asko Haapaniemi ja Juhani Jokela pitävät lähes päivittäin seuraa toisilleen Tesoman yhteisökahvilassa. Taustalla OmaNaapurin kahvilatyöntekijä Jenni Ojala huolehtii tarjoiluista.

Myös Haukiluomassa asuva Juhani Jokela käy kahvilassa kuulemma joka päivä: ”Ei viitsi kotonakaan olla. Täällä voi vaihtaa kuulumiset ja samalla lukea Aamulehden.” Toisessa pöydässä Eija Lähteenmäki ja Eila Joensuu kertovat pelaavansa kahvilassa usein Skip-Bo-korttipeliä. ”Kuusi vuotta olen tällaisena yksinäisenä kahvilassa käynyt ja löytänyt seuraa. Henkilökuntakin on ystävällistä, tämä on kuin toinen koti, Lähteenmäki vakuuttaa.

OmaNaapuri työllistää 3–4 kahvilatyöntekijää ja ohjaa lisäksi työkuntoutujia, -kokeilijoita ja alan opiskelijoita. Tarjoilijan koulutuksen saanut Jenni Ojala aloitti tammikuussa määräaikaisena kahvilatyöntekijänä ja kertoo hyvästä työhengestä. ”Asiakkaat ovat tosi ystävällistä, ja ilmapiiri on rauhallinen. Ja täällä palvelut ovat vieressä, käyn kirjastossa usein, lastenneuvolakin on tullut tutuksi.”

Lisää asukkaita, lisää asiakkaita

Raija Kotilainen asettelee kahvilan tuotteita esille.
Raija Kotilainen asettelee kahvilan tuotteita esille.

Tesoman hyvinvointikeskuksessa useat sosiaalialan toimijat Punaisesta Rististä yhdistyksemme väkivaltatyöhön ovat esitelleet toimintaansa juhlaviikolla 8.–13.4.2024. Maanantaina lounasaikaan yhteisökahvila on lähes täynnä asiakkaita. Heistä ainakin vakikävijät vaikuttavat olevan hyvin perillä Setlementti Tampereen periaatteista, vaikka eivät yhdistyksen muuhun toimintaan osallistuisikaan.

Tunnettuuden takana lienee paljolti se, että yhdistyksemme on alusta lähtien työskennellyt hyvinvointikeskuksen koordinoivana tahona. Kahvilan emäntä ja yhteisökoordinaattori Raija Kotilainen vastaa muun muassa toimintojen ja tapahtumien koordinoinnista keskuksen tiloihin tarjoiluineen sekä neuvoo asiakkaita.

”Alueen asukasluku on kuudessa vuodessa lisääntynyt, ja tarve yhteisöllisyyttä lisäävälle, matalan kynnyksen olohuoneelle on entisestään kasvanut. Allianssiperiaattella rakentunut Hyvinvointikeskus on kaikkiaan osoittautunut varsin toimivaksi”, Raija Kotilainen summaa. Samoissa tiloissa palvelevat terveysasema, neuvola ja hammashoito, kirjasto, nuorisotila ja Palvelusydämeksi nimetty infopiste kahviloineen. Allianssissa palveluja asukkaille tuottavat Tampereen kaupunki, Pirkanmaan hyvinvointialue ja Mehiläinen.

Sinne missä ihmiset ovat

Nuorisoa yhtreisökahvilan 6-vuotisjuihlissa
Lilja Tuomi (vas.) ja Lila Joutsela tulivat halaamaan hyvinvointikeskukseen nuorten pariin jalkautunutta yhteisötyöntekijä Jelena Saldukenea.

Yhteisötyöntekijä Jelena Saldukene näyttää olevan hyvinvointikeskuksen käytävillä suosituin aikuinen nuorten silmin. Juhlamaanantaina jokseenkin kaikki Jelenan kohtaavat koululaiset tulevat juttelemaan ja halaamaan häntä spontaanisti. Turvalliselle aikuiselle tuntuu koulupäivän jälkeen olevan tarvetta.

”Tänään olen heille mami, huomenna kusipää”, Saldukene nauraa. Hän on vuoden alussa jalkautunut nuorten pariin työskenneltyään yli 20 vuotta Setlementti Tampereen Wihreässä Puussa. Tämä koko perheen kohtaamispaikka sijaitsee kävelymatkan päässä hyvinvointikeskuksesta ja järjestää maksuttoman viikkotoiminnan ohella tapahtumia, teemapäiviä kuten pizzanpaistoa sekä retkiä lapsiperheille, kouluikäisille ja ikääntyneille.

”Läsnäolo ja kuuntelu on hyvin tärkeää. Vauvat, joihin tutustuin 20 vuotta sitten, ovat nyt itse äitejä ja pitävät yhä lapsineen yhteyttä. Mutta oikeastaan vasta nyt nuorten pariin jalkautuneena olen syvemmin ymmärtänyt, että meidän pitää vielä palvelut sinne, missä ihmiset ovat.”